Kysy kirkolta

Lähden illalla Tallinnaan ja heti aamulla suuntaan Itä-Viroon aistimaan kansan syvien rivien tuntoja. Sain tekstiviestin tutulta Narvasta, Venäjän rajakaupungista, joka kertoi maastoasuisten miesten pystyttävän jotain, mitä ilmeisimmin äänestyspaikkoja eri puolelle kaupunkia; teräksisiä koppeja nostetaan kuorma-autojen lavoilta ja syviä monttuja kaivetaan lapioilla. Minua on aina ihastuttanut venäläinen toimeliaisuus: kun hommaan ryhdytään, niin sitten kanssa tehdään sen kummemmin kyselemättä tai mittailematta. Kunnes työnjohtaja häipyy. En kommentoi viestin aitoutta, paras mennä katsomaan itse. Tuskin sinne kuitenkaan uutta olympiakylää rakennetaan, kun vanhastakaan ei olla vielä päästy eroon. Ihan vielä.

Ennen pitkää laivamatkaa on aina hyvä poiketa kirkolla, tällä kertaa kysymässä mitä papit ovat tehneet sen hyväksi, että slaavilaiset veljet ovat nousseet toisiaan vastaan. Vastassa on täydellinen hiljaisuus ja yllättäen alkanut lumisade. Koen saaneeni vastauksen ja lähden kävelemään kohti laivaterminaalia.

                                                                                                                           Photo: Don McCracken

The ship is ready for Crimea! Waiting for crew.

                             Meanwhile we can sing along The Cream song Tales of Brave Ulysses:
                           "You thought the leaden winter would bring you down forever,
                             But you rode upon a steamer to the violence of the sun.
                             And the colours of the sea bind your eyes with trembling mermaids,
                             And you touch the distant beaches with tales of brave Ulysses,
                             How his naked ears were tortured by the sirens sweetly singing,
                             For the sparkling waves are calling you to kiss their white laced lips...."

                                       Wait! Leonid has not given his vote yet.                      photo. Donny McCracken

To go or not to go: That is the question

Ukrainian Crimea is calling, but I am still hesitating. I asked my question even to the abandoned football. It stayed skull dumb. Maybe I asked the wrong question or the question itself was pointless. Can you tell me is the ongoing crisis like the battle between David and Goliath, or is there something more behind the camouflage that can not been seen? If it is more likely the battle between Scylla and Charybdis, then the game is too harsh and I feel myself totally helpless between a rock and a hard place. The roam of Iron Heels reminds me the old times.

     photo: Donny McCracken.

Are we supposed to build something functional and beautiful out of trash?

While the richest part (fart) hide their diamonds and money? No, thank you. Instead of leaving for Crimean   peninsula I decided to start to rebuild the W.O.R.L.D. Of course, without any financial aid.

     Krimille lähtö viivästyy ainakin viikolla. Täytyi alkaa jäljittämään vanhaa pullojemmaa. Ensimmäinen löytyi pienen purkutyön jälkeen.

Mental Tibet

Mentaalimatkatoimiston omatoimimatkat kutsuvat sinut mukaan reissuun mihin ikinä haluat! Tänään Tiibet. Ensi viikolla matkataan ehkä Krimille. Voit valmistautua matkaan lukemalla esimerkiksi Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuolen ja toivoa, että Krimin mielipuolet hirttäytyisivät omaan ideologiaansa.

Vain yksi lehti kertoo totuuden - jos kertoo

                                             
                                                                     Siksi pitääkin lukea mahdollisimman paljon.

 

Niin kauan kun on vielä valoa.

 On myös toivoa.

Kaivakaa hyllyistänne historiankirjat, selailkaa niiden sivuja, niin näette nykyhetken ja tulevan!

Tapasin eilen illalla Helsingin Laajasalossa puoliksi ukrainalaisen ja puoliksi venäläisen noin 12-vuotiaan Daniil-nimisen pojan, joka pelasi keinupalloa venäjänkielisten kavereidensa kanssa. Hän kertoi tulleensa Kharkovasta, Ukrainasta, missä hänen sukulaisensa piilottavat nyt omaisuuttaan ryöstelyn pelossa. Poika oli selvästi huolissaan heidän kohtalostaan ja alkoi kysellä minulta, mistä Ukrainan tilanteessa on oikein kysymys. Selitin pojan hädänalaista tilaa kunnioittaen hienotunteisesti, miksi Venäjän armeijan sotilaat seisovat taas vieraalla maalla ja yritin luoda häneen ja varmaan myös itseeni uskoa, että tilanne on väliaikainen. Pian nuo sotilaat marssisivat rajan yli kasarmeihinsa ja Ukrainan maaperään jäisi ainoastaan hitaasti katoavat painaumat venäläisten sotilassaappaiden koroista.

                             
                                                      Imagine Freedom: what if?

Viime kevättalvella kävin tervehtimässä vanhaa ystävääni Dzhoharia Kellokoskella osastolla x, mihin hän oli päätynyt luettuaan pyhiä kirjoja kynttilänvalossa syksystä jouluun. Ystäväni on kotoisin Kaukasukselta ja hänen koko sukunsa, koko kansa itse asiassa, siirrettiin yhtenä säkkipimeänä yönä Stalinin junalla pois kotinurkiltaan jonnekin "tappavan tasaiselle aukiolle". Hän on vieläkin tuolla kirotulla junamatkalla, minkä aikana hänen isoäitinsä kuoli ja hänen äitinsä synnytti Dzhoharin vanhimman veljen. Lähdettyäni osastolta kävelin ruukkialueella selvittääkseni päätäni ja näin paikallisen kahvilan näyttelyssä yllä olevan työn. Otin siitä kuvan ja halusin laittaa sen juuri nyt esille muistuttaakseni itseäni tämän hetken tapahtumista.