Tässä lehtijutussa talven ja kevään rajalta paljastuu minun yhteyteni Poriin - kaupunkiin Suomen länsirannikolla. Rakkauteni tuota kaupunkia kohtaan selviää tarinassa, mutta toinen vähintään yhtä merkittävä syy kiintymykselle on se, että paikka joen varrella ja melkein meren rannalla muistuttaa aika paljon sitä neuvostoaikana suljettua, sotaterviketeollisuudelle materiaalia toimittanutta, kaupunkia, minkä ainoastaan postimies tunnisti kirjeen päällä olevasta numerosarjasta. Siellä vietin osan lapsuudestani. Olin jutuntekohetkellä hieman hermostunut ja siksi hävisin shakkiottelun. Samantekevää uskotteko vai ette. Erityisesti minua harmitti se, kun olin kätellyt vastustajani, toivottanut onnea ja lähdössä pois niin hän huusi kuuluvalla äänellä perääni: "Mene kotiisi harjoittelemaan."
 |
| Puolen litran aikalisä |
 |
| Tulevaisuus on taattu |
 |
| "Vielä on kaupunkeja, missä saa kulkea rauhassa ainoastaan omien ajatusten vainoamina." (K.Pärts) |
Leonid ajan hermolla. Tämän jatkoksi luin Perez-Reverten Kohtalon Tangon sekä Arnaldur Indriðasonin Mestaruusottelun. Molemmat yhtä syvällä shakin sisuksissa kuin Paukkukin. Enää osaan toivoa Poriin raitiovaunua!
VastaaPoista