Leonid goes Bukowski

                                   

                                   Haluatko tavata Bukowskin?  
                  

                            

                                           

                                             Bukowski tunnettiin 1980-luvun Leningradissa.

Tämä ilmoitus on suunnattu kaikille kirjailija Henry Charles Bukowskin (1920-1994) kirjallisen tuotannon ystäville ja myös niille, joita ei jostain syystä kiinnosta niinkään Bukowskin tuotanto, mutta ihailevat Bukowskia henkilönä. Heitäkin on. Älkää pitäkö tätä liian omituisena, mutta haluaisin tavata, olen siitä asti kun minulle 80-luvulla työnnettin käteen kopio hänen kirjoittamistaan novelleista alkaen, Bukowskin ja jos se jotenkin onnistuu, niin haluaisin jakaa hetken avosydämisesti mahdollisimman monen kanssa. Mutta ennen kuin päästään itse asiaan, niin suokaa minun kertoa miten kaikki sai alkunsa. Mikäli teitä ei kiinnosta lukea tarinaa, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta haluatte osallistua ainutlaatuiseen tapaamiseen, niin hypätkää tarinan yli ja siirtykää suoraan loppuun.

Istuin aivan muutama päivä sitten turkkilaislähtöisen lähiöparturin tuoliin valmiina muodonmuutokseen. Minulle oli nimittäin kirjoitettu sosiaalitoimistossa maksusitoumus yhteen hiustenleikkuuseen ja valitsin heidän listastaan asuntolaani lähinnä sijaitsevan ammatinharjoittajan. Leikkauttamalla hiukseni mahdollisuuteni saada töitä paranisivat, minulle uskoteltiin. Onko teillä kokemusta vastaavasta? Mustaviiksinen parturi ohjasi minut istumaan hyräillen jotain persialaismelodiaa, suojasi vaatteeni kaulasta kiinnitettävällä kiiltävällä lakanalla ja aloitti hiusteni pätkimisen välittömästi kysymättä toivettani lopputuloksesta. Arvasi luultavasti ettei minulla ollut sellaista tai sitten hän leikkasi vain yhtä mallia. Sakset louskuttivat epämiellyttävän lähellä korvalehtiäni ja päätin olla seuraamatta työn etenemistä. Otin edessäni olevasta lehtipinosta päällimmäisen kuvalehden ja aloin selailla sitä.

Italiankielisen muotilehden sivut olivat täynnä kuvia liian laihoista naisista esittelemässä itseään ja päällään olevia iltapukujaan. Yhtä irvokkaalta olisi näyttänyt keskitysleirin naisille järjestetty muotinäytös, jotka aseella uhaten pakotettaisiin kävelemään höyläämättömistä lankuista kyhätyllä catwalkilla. Inhon väristyksiä tuntien jatkoin lehden selaamista kunnes valokuva tutusta sänkinaamasta pysähdytti minut. Mustavalkokuvassa oli Bukowski tupakka huulilla ja viirullaan olevat silmät kosteina ikään kuin hän surisi maapallon puolesta. Siitä, että se on saanut kannettavakseen ihmiskunnan typeryydet. Luultavampaa oli se, että silmien kosteus johtui tupakan savusta. Ponnistelin ymmärtääkseni mitä juttu käsitteli, mutta jutun kuvista pääsin riittävän hyvin kärryille hahmottaakseni, minkä luokan vitsistä oli kysymys. Yhdessä kuvassa joukko ihmisiä istui pöydän ääressä pitäen toisiaan käsistä kiinni, pöydän keskellä oli kehyksissä oleva valokuva ja yhden henkilön edessä, hän oli tai näytteli meediota, mitä eroa sillä sitten olikaan, oli lasipallo. He yrittivät ilmiselvästi saada yhteyden minun rakastamaani kirjailijaan. Keitä olivat nuo typeriltä keskinkertaisuuksilta näyttävät ihmiset, se jäi hämärän peittoon. Tajusin heti, että koko juttu oli typerä lavastettu vitsi sensaationälkäisille lukijoille. Siitä huolimatta tunsin kateuden käärmeen kiemurtelevan ihoni alla, käteni tärisivät ja viskasin lehden takaisin pöydälle.

Lehdessä näkemäni juttu vaivasi minua vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä siinä määrin, että palasin turkkilaisen luokse saadakseni lehden itselleni. Selitin asiani parturille, jonka asiakkaana istui samoilta seuduilta kotoisin oleva mies, mustat hiukset ja muhkeat viikset. Kävin lehtipinon läpi kahteen kertaan. Lehti oli kadonnut. Parturi lopetti hyräilyn hetkeksi, puhui huoneessa oleville matkien tärisevää lehdenlukijaa. Poistuin parturista naurunremakan saattelemana ja kirosin huonoa tuuriani. Jos teillä sattuu olemaan hallussanne sama lehden numero, niin haluaisin mielelläni kopion jutusta.

Asuntolaan päästyäni ajattelin kuvalehden juttua ja kaikkea ja olin vakuuttunut ettei Bukowskia paskaakaan kiinnosta saapua tapaamaan sieltä, missä hän nykyään on, jotain paskantärkeetä meediota, joka kerää isot rahat kaikenmaailman julkkiksia nuolevilta taviksilta, jotka ovat valmiina tuhlaamaan rahansa täysin epätoivoisiin yrityksiin pönkittää egojaan. Buko voisi korkeintaan laskeutua meedion yläpuolelle, kaivaa mulkkunsa esiin ja kusta rakollisen tämän rätillä peitettyyn päähän. Siitä saisi muutkin osansa. Muuhun hän tuskin vaivautuisi.

Sain ateistisen kasvatuksen, tai paremminkin, olen kastettu monivaiheisessa neuvostoliittolaisessa ideologiakylvyssä, missä Jeesuksen opetukset, kärsimykset, uhri ja toisen tulemisen odotus korvattiin aina kansallisella kuvastolla. Jos teistä nyt tuntuu parjaamiselta puhua jonkun muun kuin Kristuksen paluusta, niin vakuutan, että Neuvostoliitossa oli ja nyky- Venäjällä on vieläkin ihan tavallista asettaa toivonsa jonkun kuolleen johtajan uudelleentulemiseen tämänhetkisen mädän ohjaamiseksi entisiin järkeviin uomiinsa. Jos vanhassa kotimaassani ihmiset saattoivat kerääntyä tuijottamaan iltataivasta vierasplaneettalaisten näkemisen toivossa, niin minun toiveeni nähdä Bukowskin toinen tuleminen tai vierailu, jos ilmaisu on teille helpompi kestää, on täysin ymmärrettävää, eikö? 

Moni teistä epäilee hankkeeni onnistumista. Olen saanut kuulla sellaisenkin kommentin, että eivät pidä niinkään kuolleista palaamista ihmeenä, mutta minkä helvetin takia muka juuri Bukowski tulisi tänne, kun kerran on päässyt pois? Yhtä kaikki, mikäli toiveeni toteutuu, minä, Leonid Paukku, lupaan seuraavaa:

1. Lupaan järjestää riittävän suuren paikan tapaamiselle. Se voi olla tarvittaessa vaikka ravirata, jos laukkarataa ei ole saatavilla. Jokainen ilmoittautunut mahtuu mukaan eikä ilmoittautumisjärjestyksellä ei ole väliä.
2. Jokainen saa esittää yhden kysymyksen kirjailijalle. Kysymyksen voi jättää ilmoittautumisen yhteydessä tai myöhemmin. Buko vastaa niihin, mikäli haluaa, luultavasti ei.

Ja vielä jokainen tuo omat juomansa ja antaa kymmenyksen niistä Bukowskille.

Jätä nimesi, sähköpostiosoitteesi ja Bukolle esitettäväksi haluamasi kysymys. Osallistujalista päivittyy manuaalisesti.