Lähden illalla Tallinnaan ja heti aamulla suuntaan Itä-Viroon aistimaan kansan syvien rivien tuntoja. Sain tekstiviestin tutulta Narvasta, Venäjän rajakaupungista, joka kertoi maastoasuisten miesten pystyttävän jotain, mitä ilmeisimmin äänestyspaikkoja eri puolelle kaupunkia; teräksisiä koppeja nostetaan kuorma-autojen lavoilta ja syviä monttuja kaivetaan lapioilla. Minua on aina ihastuttanut venäläinen toimeliaisuus: kun hommaan ryhdytään, niin sitten kanssa tehdään sen kummemmin kyselemättä tai mittailematta. Kunnes työnjohtaja häipyy. En kommentoi viestin aitoutta, paras mennä katsomaan itse. Tuskin sinne kuitenkaan uutta olympiakylää rakennetaan, kun vanhastakaan ei olla vielä päästy eroon. Ihan vielä.
Ennen pitkää laivamatkaa on aina hyvä poiketa kirkolla, tällä kertaa kysymässä mitä papit ovat tehneet sen hyväksi, että slaavilaiset veljet ovat nousseet toisiaan vastaan. Vastassa on täydellinen hiljaisuus ja yllättäen alkanut lumisade. Koen saaneeni vastauksen ja lähden kävelemään kohti laivaterminaalia.
Photo: Don McCracken
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti