torstai 27. maaliskuuta 2014

The ship is ready for Crimea! Waiting for crew.

                             Meanwhile we can sing along The Cream song Tales of Brave Ulysses:
                           "You thought the leaden winter would bring you down forever,
                             But you rode upon a steamer to the violence of the sun.
                             And the colours of the sea bind your eyes with trembling mermaids,
                             And you touch the distant beaches with tales of brave Ulysses,
                             How his naked ears were tortured by the sirens sweetly singing,
                             For the sparkling waves are calling you to kiss their white laced lips...."

                                       Wait! Leonid has not given his vote yet.                      photo. Donny McCracken

maanantai 24. maaliskuuta 2014

To go or not to go: That is the question

Ukrainian Crimea is calling, but I am still hesitating. I asked my question even to the abandoned football. It stayed skull dumb. Maybe I asked the wrong question or the question itself was pointless. Can you tell me is the ongoing crisis like the battle between David and Goliath, or is there something more behind the camouflage that can not been seen? If it is more likely the battle between Scylla and Charybdis, then the game is too harsh and I feel myself totally helpless between a rock and a hard place. The roam of Iron Heels reminds me the old times.

     photo: Donny McCracken.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Are we supposed to build something functional and beautiful out of trash?

While the richest part (fart) hide their diamonds and money? No, thank you. Instead of leaving for Crimean   peninsula I decided to start to rebuild the W.O.R.L.D. Of course, without any financial aid.

     Krimille lähtö viivästyy ainakin viikolla. Täytyi alkaa jäljittämään vanhaa pullojemmaa. Ensimmäinen löytyi pienen purkutyön jälkeen.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Mental Tibet

Mentaalimatkatoimiston omatoimimatkat kutsuvat sinut mukaan reissuun mihin ikinä haluat! Tänään Tiibet. Ensi viikolla matkataan ehkä Krimille. Voit valmistautua matkaan lukemalla esimerkiksi Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuolen ja toivoa, että Krimin mielipuolet hirttäytyisivät omaan ideologiaansa.


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Vain yksi lehti kertoo totuuden - jos kertoo

                                             
                                                                     Siksi pitääkin lukea mahdollisimman paljon.
Niin kauan kun on vielä valoa.
 On myös toivoa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kaivakaa hyllyistänne historiankirjat, selailkaa niiden sivuja, niin näette nykyhetken ja tulevan!

Tapasin eilen illalla Helsingin Laajasalossa puoliksi ukrainalaisen ja puoliksi venäläisen noin 12-vuotiaan Daniil-nimisen pojan, joka pelasi keinupalloa venäjänkielisten kavereidensa kanssa. Hän kertoi tulleensa Kharkovasta, Ukrainasta, missä hänen sukulaisensa piilottavat nyt omaisuuttaan ryöstelyn pelossa. Poika oli selvästi huolissaan heidän kohtalostaan ja alkoi kysellä minulta, mistä Ukrainan tilanteessa on oikein kysymys. Selitin pojan hädänalaista tilaa kunnioittaen hienotunteisesti, miksi Venäjän armeijan sotilaat seisovat taas vieraalla maalla ja yritin luoda häneen ja varmaan myös itseeni uskoa, että tilanne on väliaikainen. Pian nuo sotilaat marssisivat rajan yli kasarmeihinsa ja Ukrainan maaperään jäisi ainoastaan hitaasti katoavat painaumat venäläisten sotilassaappaiden koroista.

                             
                                                      Imagine Freedom: what if?

Viime kevättalvella kävin tervehtimässä vanhaa ystävääni Dzhoharia Kellokoskella osastolla x, mihin hän oli päätynyt luettuaan pyhiä kirjoja kynttilänvalossa syksystä jouluun. Ystäväni on kotoisin Kaukasukselta ja hänen koko sukunsa, koko kansa itse asiassa, siirrettiin yhtenä säkkipimeänä yönä Stalinin junalla pois kotinurkiltaan jonnekin "tappavan tasaiselle aukiolle". Hän on vieläkin tuolla kirotulla junamatkalla, minkä aikana hänen isoäitinsä kuoli ja hänen äitinsä synnytti Dzhoharin vanhimman veljen. Lähdettyäni osastolta kävelin ruukkialueella selvittääkseni päätäni ja näin paikallisen kahvilan näyttelyssä yllä olevan työn. Otin siitä kuvan ja halusin laittaa sen juuri nyt esille muistuttaakseni itseäni tämän hetken tapahtumista.